Mitä olen oppinut tyylistä

Puolitoistavuotisen blogitaipaleeni varrella olen oppinut paljon eettisyys- ja ekoasioista, mutta vähintään yhtä paljon olen oppinut tyylistä ja siitä, mitä se minulle voisi tarkoittaa. Listasin alle muutamia älynväläyksiä, jotka ovat huomattavasti helpottaneet elämääni vaatteiden parissa.

- Muotia ei tarvitse seurata ja vahdata, sillä se on joka puolella.

Jaksan entistä vähemmän välittää siitä, mikä on milloinkin muotia. Muotiblogeja ja lehtiä selaillessani olen tietoinen kauden villityksistä, mutta en vaivaudu analysoimaan niitä sen enempää tai miettimään, mitä niistä poimisin omaan tyyliini. Pukeutuminen on ihaninta silloin, kun sen voi tehdä intuitiolla, sen mukaan, mikä on oma tunnelma. Muoti vaikuttaa joka tapauksessa taustalla, miksi ottaisin siitä sen enempää paineita?

- Ei kannata antaa päätösvaltaa muotilehdille.

Ärsyynnyn joka kerta, kun näen lehdissä hehkutettavan jonkun vaatteen tai asusteen olevan kauden "must-have". Viime- ja toissakesän gladiaattorikenkävillitys oli raivostuttamimpia aikoihin - ei siksi, etteivät sandaalit olisi olleet kauniita, vaan siksi, että kaikkialla annettiin ymmärtää, että ilman kyseisiä kenkiä olet totaalisen out. Tällainen massapainostus saa minut halveksimaan muuten niin ihania muotilehtiä. Toki muodikkaan kenkäparin omistaja saa hetken aikaa tuntea olevansa tyylikäs ja ajan hermolla, mutta tästä pääsemmekin seuraavaan kohtaan:

- Tyylikkyys on pysyvää.

Tunnen ihmisiä, jotka ostavat keskimäärin kaksi vaatekappaletta vuodessa ja näyttävät silti jatkuvasti siltä, kuin olisivat suoraan Voguesta. Avainsana on mietityt hankinnat, harkinnalla ostetut hyvälaatuiset vaatteet jotka kestävät aikaa paitsi materiaaliltaan, myös ulkonäöltään. Tyylikkyys kysyy silmää ja taitoa, joka on joillakin luonnostaan, mutta jonka tumpelompikin ahkera varmasti löytää ajan myötä.

- Oma tyyli on yliarvostettu...

Minulta on kysytty useasti vinkkejä oman tyylin löytämiseen. Se on hassua, sillä en enää oikein edes ymmärrä, mitä ihmiset siltä omalta tyyliltään hakevat. Äkillistä valaistumiskokemusta? Tilaa, jossa omia vaatteita voi aina kantaa itsevarmana? Luultavasti kyselijällä on muiden ihmisten silmissä hyvinkin omanlaisensa tyyli, joka koostuu niistä vaatteista, jotka eksyvät hänen päälleen kuin sattumalta yhä uudestaan. Silloin, kun hän ei yritä niin kauheasti olla omannäköisensä.

- ...mutta löydettävissä.

Uskon, että oma tyyli löytyy niin, että ostaa vain sellaisia vaatteita, joita todella rakastaa ja joissa tuntee itsensä kauniiksi. Vaatekollaasien tekeminen auttaa omaa silmää miellyttävien värien ja muotojen hahmottamisessa. Löydetyn tyylin ei kuitenkaan tarvitse antaa rajoittaa omaa pukeutumista. Tyylikäs työkaverini sanoi kerran viisaasti, että hänelle ominainen huoliteltu tyyli on sellainen, jota ei vain voi joka päivä toteuttaa. Sillä:

- Tilanteen mukainen pukeutuminen on kaiken A ja O.

Uskomatonta, mutta olen alkanut käyttää tuulipukua ja lenkkareita. Siis lenkkeillessä. Nyt ihmettelen, miksi olen koskaan antanut "tuulipukukansa"-karikatyyrien huijata minut uskomaan, että ulkoiluvaatteiden käyttäminen olisi jotenkin junttimaista. Paljon urpompaa on lähteä koiran kanssa syysmetsään hienoimmissa nahkasaappaissa ja alkaa palella puolessa välissä lenkkiä! Eivät vastaantulijat pidä minua outona, kun olen pukeutunut varta vasten lenkkeilyä varten suunniteltuihin vaatteisiin. Miksi he pitäisivät?

(Kuvat paljastavat, ettei vaatekaappini ole ollenkaan niin siivossa kunnossa kuin aiemmin annoin ymmärtää. Viikatuista pinoista ei tietoakaan, mutten anna sen häiritä!)

Uudistunut Ruohonjuuri on ihana!

Olen valtavan tyytyväinen Kampin Ruohonjuuren uudistukseen. Ekokaupasta tuli ekomarketti, samalla myymälä kasvoi suuremmaksi ja valikoima parani siinä samassa. Tuotteet on järjestelty entistä markettimaisemmin omiin osioihinsa ja esillepano on aiempaa houkuttelevampi.

Ainut ongelma on, että uuteen järjestykseen tottumisessa kestää aikansa. Viime viikolla sain etsiä kookoslastuja kaupasta kissojen ja koirien kanssa (joita ei tosin saa tuoda elintarvikkeita kauppaavaan myymälään, mikä oli suloisesti kerrottu kaupan ovensuuhun kiinnitetyllä lappusella!) ja myyjäkin ehti jo luulla, että lastut ovat loppuneet kokonaan. Tiedä sitten vaikka olisimme etsineet kokonaan eri tuotetta, sillä seuraavana päivänä löysin lastut hyllystä aivan muualta, kuin mistä myyjä niitä oli etsinyt.

Jokainen uudistus aiheuttaa kuitenkin monenlaisia mielipiteitä. Olen kuullut valitusta siitä, ettei laajentuneessa Ruohonjuuressa enää ole samaa kotoisaa henkeä kuin aiemmin. Itse en ole samaa mieltä, mutta ymmärrän ajatuksen. Pienen piirin jutut ovat ihania ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta, ekokaupatkin ovat kaupungissa kuin keidasmaisia salapaikkoja, joihin ei toivoisi kaiken maailman shoppailijoita tunnelmaa pilaamaan.

Tämä on kuitenkin asia, josta on alettava tinkiä. Miten muuten saamme ihmiset kiinnostumaan ekoilusta kuin tekemällä siitä ihan tavallista, kenelle tahansa sopivaa meininkiä? Jos ekokaupat näyttävät (ja haisevat, kuten joku Ruohonjuuresta aiemmin väitti) hippiluolilta, voimme olla varmoja, että asiakaskunta pysyy ennallaan eikä ainakaan laajene. Niin ihanaa kuin olisikin ekoilla pienellä mukavalla tutulla porukalla, meidän kaikkien ympäristöasioista kiinnostuneiden yhteisenä missiona on luopua sisäpiirin pyörittelystä ja avata ekomaailman portit niille, joita ei viherpiiperrys ole koskaan viehättänyt. Onneksi Ruohonjuuren porukka on tajunnut tämän!

En ole vielä käynyt Itäkeskukseen avatussa uudessa myymälässä, mutta toivottavasti sekin houkuttelee sisäänsä sellaista porukkaa, joka ei ole aiemmin kuullutkaan koko konseptista ja toivottaa ekokaupan tervetulleeksi osaksi päivittäistä ostoskierrostaan!

Syksyn uudet blogisuosikit

... ja muutama uudistunut vanha helmi. Huomaan, että on aika jälleen päivittää omaa blogilistaa, kun syksy tuo muutenkin uusia ajatuksia ja inspiraatioita.

Kulutus.fi -sivuston blogia kirjoittelee kirjava joukko ajattelevia nuoria. Sivustolta löytyy myös paljon välineitä omien kulutustottumusten arviointiin, testejä ja vinkkejä. Ehdoton luettava jokaiselle ekoelämästä kiinnostuneelle!

Karmashop -nettivaatekauppa bloggaa tällä hetkellä Nepalista käsin, monen vaatteen alkulähteiltä. Postauksia selaillessa pääsee välittömästi kiinni siihen, millaiset olot ovat niillä, jotka tekevät täällä länsimaissa käyttämämme vaatteet ja asusteet - joskus jopa ilman sähköä, kuten allaolevassa videopätkässä...

Shop With Care on aiemmin tutuksi tuleen Villin Pohjolan uudehko uljas inkarnaatio. Blogi esittelee eettisen ja ekologisen pukeutumisen kuumia nimiä pettämättömällä tyylillä ja muhkeilla kuvilla.

The Fleamarket Addict löytää vaatteensa Hietsun ja Valtterin kaltaisilta ihanilta kirppariapajilta ja esittelee niitä kauniin valokuvin. Blogi luo toivoa niille, joita ei kiinnosta värikäs retro vaan hillityn klassiset ja samalla rokahtavat kirpparilöydöt.

It will be just fine on herkänkaunis sarjakuvablogi, joka ei yritä päteä nerokkailla tarinoilla vaan piirrokset ovat ihan itsessään lumoavia.

Tyylikollaasini eivät oikein istuneet Greenfashion Freakin tekstipitoiseen meininkiin, joten olen tehnyt niitä varten oman pienen valtakunnan:

Revitty-blogi keskittyy visuaaliseen puoleen ja tyyli-inspiraatioihin, jotka ovat innostaneet minua esimerkiksi erilaisissa tuunausprojekteissa. Alla yksi esimerkki!

Dyykkausblogit ovat jostain syystä älyttömän kiehtovia. Vaikkei itse kauppojen roskiksille eksyisikään, on uskomatonta nähdä, mitä kaikkea muut sieltä löytävät! Juuri nyt kiinnostavat Ilmaista ruokaa -blogi ja Marin dyykkiblogi.

Liivian talossa jaksaa aina ihastuttaa. Blogi henkii hitaan ja luonnonläheisen elämän onnea, ja on ulkoasultaan kuin ihana vanhan ajan kuvakirja.

Helmi otsalla on vintagemekkojen kuningatar Rannan uusi suomenkielinen blogi. Herkullisen värikkäistä kuvista voi poimia hyviä vinkkejä mekkojen asustamiseen.

Laittakaahan omat blogivinkkinne jakoon kommenttiboksissa!

Hyvän omantunnon puhelinliittymä

Eettisyys on päivän trendisana, jonka avulla voidaan edistää melkein minkä hyvänsä tuotteen myyntiä autosta appelsiiniin. Mukaeettisyyttä tungetaan myös sinne, missä ei todellisuudessa ole tapahtunut aiempaan verrattuna parannusta. Siksi suhtaudun entistä epäileväisemmin, kun kuulen jotakin tuotetta mainostettavan eettiseksi.

Jokin aika sitten silmiini osui mainos eettisestä puhelinliittymästä. Ensimmäinen ajatus: mitä epäeettistä normaalissa puhelinliittymässä on? Miksi se tulisi vaihtaa eettisempään vaihtoehtoon? Aihe oli niin hämmentävä, että minun oli otettava yhteyttä liittymän tarjoajaan Ainacomiin ja selvittää, mistä on kyse.

Kävi ilmi, että tässä yhteydessä sanalla "eettisyys" on jälleen uusi merkitys. Eettisen Aina-liittymän palveluntarjoaja toimii samalla tavalla kuin muissakin liittymissä, puhelimen käyttäjä saa soitella ja tekstailla entiseen malliin ja hintaluokkakin on sama kuin matkapuhelinliittymillä yleensä.

Eettisyys onkin siinä, mitä asiakkaan maksamille rahoille tapahtuu: liittymän perusmaksu ohjataan kuukausittain asiakkaan haluamaan hyväntekeväisyyskohteeseen, esimerkiksi World Visionille tai Allergia- ja astmaliitolle. Eettinen liittymä on siis pikemminkin keino ulkoistaa oma hyväntekeväisyystoiminta taholle, joka muistaa tehdä kuukausittaiset lahjoitukset asiakkaan puolesta.

Ei siis mikään huono idea. Systeemi sopii ainakin niille, jotka yllättyvät yhä uudelleen omia tilitapahtumia tutkiessaan siitä, miten iso osa kuukauden saldosta on hurahtanut erilaisten järjestöjen ohjelmoituihin kuukausilahjoituksiin. Puhelinlasku on maksettava joka tapauksessa, joten kuukausittainen rahanlähtö ei tässä tapauksessa voi tulla yllätyksenä. Vaarana tosin on, että pian aivotoimintakin ulkoistetaan muille tahoille niin, ettei tavallisen tallaajan tarvitse enää edes muistaa hätää kärsivien olemassaoloa.

Kotimaan kirpparikierros: Heinola

Kun lähdin kiertämään Heinolan kirpputoreja Kirpparikesä oppaanani, minulla oli listassa vaikka kuinka monta paikkaa joissa käydä. Tuntuu, että ainakin puolet niistä jäi löytämättä.

Onkohan kirppareita lopetettu, ovatko ne muuttaneet vai onko suunnistustaidossani vikaa? Päivitin nyt Kirpparikesän sivut niin, etteivät Heinolan kadonneet kirpparit enää kummittele listailla.

Myöskään löytämäni kirpputorit eivät varsinaisesti vakuuttaneet tarjonnallaan, mutta onneksi joukossa oli muutama kiva. Löytösoppi oli sijainniltaan loistava, aivan aikaisemmin hehkuttamani Maalaispuodin vieressä. Löytösopessa innostuin siitä, että myynnissä oli vanhoja käsityötarvikkeita ja ylijäämäpaloja kankaista. Vanhanmallisia vetoketjuja, solkia ja nauhoja on vaikea enää löytää käsityöliikkeistä, mutta kirppareilla niihin toisinaan törmää.

Heinolan Fida Kaivokadulla oli pieni ja viihtyisä. On huvittavaa, että kirpparien tapauksessa kotipaikkakunnalta tutun ketjun myymälään pistäytyminen toisessa kaupungissa ei olekaan sellainen "aina tätä samaa" -kokemus kuin ketjuliikkeissä yleensä. Kirpparien valikoima vaihtelee onneksi suuresti paitsi kaupungeittain myös päivän mukaan. Mutta oli Fidalla havaittavissa jotain tuttua mukavaa henkeä.

Viimeinen helmi oli Tiinan kirppis, joka sijaitsee niin ikään Kaivokadulla mutta toimii itsepalveluperiaatteella. Kotimaankierrokseni aikana aloin jo kypsyä itsepalvelukirppiksiin - tuntui, että ne ovat usein valtavia sotkuisia hehtaarihalleja täynnä mitäänsanomatonta romua, kulahtaneita vaatteita, vhs-kasetteja... Tämä kirppis oli hyvää vaihtelua: pikkuinen ja mukava, aika täynnä tavaraa mutta jostain syystä parempilaatuista kuin monessa aiemmassa paikassa. Onko kyse sitten pöytämaksujen suuruudesta vai mistä, mutta selvästi jotkut kirpparit osaavat pitää pahimmat romukauppaajat loitolla.

Venäjällä ihaillaan shoppailumaanikoita

Pääsin taannoin puhumaan kulutuskritiikistä ja eettisestä muodista ryhmälle venäläisen ympäristöjärjestö Aetasin jäseniä. Oli hurjaa huomata, miten maidemme taloustilanteen erot vaikuttavat myös shoppailukulttuuriin. Puheeni jälkeen yksi ryhmän osallistujista totesi, että Venäjällä tuollaisia asioita mietitään keskimäärin noin kerran vuodessa - eikä se ollut ironiaa, tyyppi oli aivan tosissaan.

Aetaslaiset kertoivat, että Venäjällä eletään parhaillaan shoppailumanian kultakautta. Naisilla on vihdoin rahaa kauniisiin vaatteisiin, joten niitä ostetaan ylenmäärin ja mitä pursuilevampi vaatekaappi on, sitä tyylikkäämmäksi nainen voi itsensä tuntea. Kulutuskriittisyys ei ymmärrettävästi ole kovin suuressa huudossa eikä shoppailun asemaa rentoutumismenetelmänä kyseenalaisteta.

Vierailijaryhmä oli erityisen kiinnostunut paitsi ostamisen vähentämiskeinoista myös siitä, miten vaatteita voisi hankkia vaihtoehtoisilla tavoilla. Kerroin heille nettikaupoista, jotka toimittavat kansainvälisestikin Reilun kaupan menetelmin tuotettuja vaatteita sekä mahdollisuudesta tehdä vaatteita puuvillan ja öljypohjaisten keinokuitujen sijaan ekologisemmista raaka-aineista kuten bambusta ja soijasta. Ryhmä ei meinannut millään uskoa, että tarkoitin soijalla sitä samaista soijakasvia, josta tehtyä maitoa he parhaillaan hämmensivät kahvimukeissaan!

Kuvassa kirpparishoppailumaanikoita Rovaniemellä, eli minä ja ystäväni Ulrika viime vuonna. Pääsen Rovaniemen lumisille apajille taas ensi viikolla!

Kaikkein hämmentävintä oli kuitenkin vierailijoiden suhtautuminen kirpputorimuotiin. Second hand -sanalla oli heidän korvissaan vahvasti negatiivinen kaiku - se on jotakin sellaista, jota ostavat ainoastaan ne, joilla ei ole varaa hankkia vaatteitaan uutena. Toki he olivat kuulleet, että Hollywood-tähdetkin shoppailevat nykyään kirpputoreilla, mutta Venäjällä tällaista kulttuuria ei ole vielä syntynyt. Luultavasti siellä kirpputoritarjontakin on aika lailla erilaista kuin meillä, suunnattu juuri vähäosaisille. Idea vaatteiden vaihtelusta kaverien kanssa sen sijaan oli heidän mielestään hauska ja toteutuskelpoinen.

Aetas-ryhmän kanssa käyty keskustelu oli tosi avartava sen kannalta, että Suomessakin monet vielä vierastavat vaatteiden kierrätystä ja ajatusta käytetyn vaatteen ostamisesta. Kysehän on pelkästään mielikuvista, tavoista ja ennakkoluuloista. Jokaiselle meistä, jotka emme ole lapsesta saakka kasvaneet kierrättämään ja vaihtelemaan tavaroitamme, ensimmäinen kirpputorireissu on varsinainen löytöretki ja tutkimusmatka, eikä kynnys sinne lähtemiselle ole mitenkään matala, vaikka kuinka olisimme nähneet muotilehdissä elokuvatähtiä kirpparikuteissaan.

Yksi parhaista tavoista edistää kierrätyskulttuuria onkin houkutella omalle kirpputorireissulle mukaan sellainen kaveri, joka ei ole koskaan käynyt sellaisella. Itse päädyin ensimmäistä kertaa kirpparille aikoinaan juuri kavereiden houkuttelemana, enkä sen jälkeen ole juuri vaatekaupoissa käynytkään! Kokeilumielessä tai vaikkapa vitsillä, kaverisi saattaa hyvinkin lähteä kutsusta mukaan ja todeta, että kirpputorilla on tarjolla hyväkuntoista tavaraa edulliseen hintaan. Tämä tietenkin edellyttää, että kohteenanne on todella sellainen kirppari, jossa sellaista tavaraa on - tiedän itse muutaman sellaisenkin kirppiksen, joiden laatu on niin heikko etten ole edes viitsinyt kirjata niitä Kirpparikesän sivuille...

Aetaksen porukka kiitteli saaneensa paljon käypiä ideoita toimintaansa ja he suunnittelivat jo, miten voisivat soveltaa niitä kotioloissaan. He innostuivat kovasti esittelemästäni Älä osta mitään -päivästä ja pohtivat, miten tempaus otettaisiin Venäjällä vastaan. ÄOMhän ei ole mikään suomalainen keksintö, vaan sitä vietetään mm. "Buy Nothing Day" -nimellä eri puolilla maailmaa. Saapa nähdä, saammeko ensi vuonna kuulla Venäjältä uusia kulutuskriittisiä terveisiä!

Kulutuskritiikkiä Hesarissa

Nopea vinkki: Lukaiskaa tämän päivän Helsingin Sanomista sivu C6, Antti Nylenin loistava kirjoitus mainosmaailman raadollisesta meiningistä! Kyllä on tyypillä sana hallussa.