Kosmista ahdistusta

Ilmastonmuutos on pelottava asia. Se, mitä maapallolle on tapahtumassa on vaikeasti käsitettävissä, eikä sitä oikein tekisi mielikään kokonaisvaltaisesti pysähtyä ajattelemaan. Viime viikonloppuna minun oli pakko ja se teki yllättäen hyvää.

Ajatus siitä, että maapallo, joka on meidän jokaisen ainoa kotipaikka on vähitellen tuhoutumassa on niin hirvittävä, että mieluummin sitä ajattelisi jotakin ihan muuta ja sivuuttaisi ongelman kokonaan. Kun sitä sitten todella järjellään ja tunteellaan tajuaa, että ilman maapalloa ei ole mitään ja meidän tämänhetkinen toimintamme tuhoaa maapallon eikä meillä ole paikkaa johon paeta, on ahdistus aikamoinen.

Itse koin tuollaista ahdistusta, kun katsoimme Ympäristötoimintapäivillä elokuvan The Age Of Stupid. Se ei todellakaan ole niitä kaikkein iloisimpia ekoelokuvia, mutta helppo katsoa ja ymmärtää myös sellaisen, joka ei ole aiemmin perehtynyt ympäristöasioihin. Suosittelen kaikesta ahdistuksesta huolimatta jokaista kynnelle kykenevää hommaamaan leffan käsiinsä, se on nimittäin ahdistuksen arvoinen!

Ylläolevan kaltaista elokuvaa katsoessa tulee väkisinkin mietittyä, miksi ihmeessä me ihmiset emme millään halua ja viitsi ryhtyä toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Emmekö ymmärrä, että aika on vähissä?

Minusta tuntuu, että moni välttelee ekoasioihin tutustumista sen vuoksi, että pelkää joutuvansa luopumaan jostakin itselle tutusta ja tärkeästä tai arkipäivän mukavuuksista. Tuo pelko on tavallaan ristiriitaista, sillä jos emme nyt luovu jostakin, niin ennen pitkää luonto pakottaa meidät siihen myrskyjen, tulvien ja nälänhädän muodossa. Vaikka luonnonmullistukset eivät heti koskettaisikaan Suomea, joudumme tulevaisuudessa ottamaan maahamme enemmän ja enemmän sellaisia pakolaisia, jotka ovat joutuneet jättämään oman maansa ja kotinsa näiden katatrofien vuoksi. Silloin emme voi ajatella, että meidän kotisuomi on vain suomalaisille ja käännyttää tulijoita rajalla takaisin, koska katastrofi on yhteinen ja meidän kaikkien aiheuttama.

Ilmastonmuutos pakottaa meidät opettelemaan jakamaan ja pärjäämään vähemmällä. Helpompaa olisi tehdä se nyt, ympäristön suojelemiseksi, jolloin tulevaisuudesta ei välttämättä muodostu niin synkkä kuin pahimmat ennustukset (kuten yllämainittu The Age of Stupid -leffa) näyttävät. Tässä vaiheessa voimme vielä muuttaa toimintaamme vapaaehtoisesti ja kehitellä uusia vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita. Nyt tehtynä sen ei tarvitse olla ollenkaan ikävää ja haikeaa vaan jopa hauskaa ja palkitsevaa. Jos taas lykkäämme muutosta, siitä tulee satavarmasti kurja ja traumaattinen.

Vaikka ihmiset ympärillämme eivät vielä halua ymmärtää tilanteen vakavuutta tai tehdä mitään asian eteen, asenteita on mahdollisuus korjata. Jos minä ja sinä voimme muuttua, niin voi kuka tahansa, kaikki sukulaisemme ja naapurimme mukaan lukien. Mutta muutokseen tarvitaan joku, joka on jo tajunnut ja uskaltaa haastaa muitakin muuttumaan. Tällä hetkellä ilmastonmuutoksesta puhutaan onneksi julkisesti jo niin paljon, että asian esille ottaminen ei ole hankalaa edes tavallisessa ruokapöytäkeskustelussa. Jokainen on kuullut siitä, että maapallomme tulevaisuus ei näytä valoisalta ja yllättävän moni on kiinnostunut kuulemaan lisää, jos heille vain tarjotaan siihen tilaisuus!

Arvaat varmaan, mitä sanon seuraavaksi. Tässä se tulee: jokainen meistä voi olla tekemässä historiaa kertomalla juuri nyt jollekulle siitä, miten maapallolla menee ja mitä voimme tehdä sen hyväksi. Saattaa tuntua hullulta ja pelottavaltakin ajatukselta, mutta sen ei tarvitse olla sitä ollenkaan! Esimerkkiä voi ottaa niistä tuhansista bloggaajista, jotka tänään osallistuvat kansainvälisen Blog Action Dayn viettoon julkaisemalla blogissaan ilmastonmuutos-aiheisen postauksen, kukin omalla tyylillään. Kotimaisten muoti- ja lifestyleblogien joukosta mukana ovat ainakin Herttaista, Arjen estetiikkaa, MouMou Mouruaa, Mutkatonta mustikkaa, LiveLaughLove, Helmi otsalla, Kohti terveellisempää elämää, Tiliote, Nelliinan vaatehuone ja Käsityöperhonen.